Olen viiden lapsen isä ja yhden vaimon aviomies. Vanhin lapsemme on jo lentänyt omaan pesään, toiseksi vanhin testailee siipiensä kantavuutta ja loput lapsemme ovat vielä pitkään kotiruokinnassa. Tosin kolmaskin lapsemme jo vertailee koti- ja ulkoruokinnan etuja ja haittoja.

 Työkokemusta luokanopettajana minulla on parikymmentä vuotta. Oulun kristillisen koulun rehtorina olen toiminut kohta kaksi vuotta. Kristillistä koulua olen ollut puuhaamassa Ouluun vuodesta 2003. Tässä prosessissa mukana oleminen on ollut hengellisesti erityisen antoisaa. Heittäytyminen mahdottomilta näyttäviin tilanteisiin ja niistä selviytyminen ovat synnyttäneet luottamusta ja uskoa.

 Teologiaa ja psykologiaa olen harrastanut yliopistotasolla pitkään. Olen teologian ylioppilas – opinnot ovat tosin olleet jo useamman vuoden jäissä, koska kristillinen koulu on vienyt ylimääräisen aikani ja tarmoni.

 Kestävyysurheilu on intohimoni. Pitkä ja hikinen hiihto- tai juoksulenkki on parasta lepoa elämän rasituksista. 

Yksi mies, kaksi tytärtä ja kolme poikaa ovat täyttäneet elämäni aina viime vuosiin saakka. Nyt kaksi miniää ja vävy sekä kaksi ihanaa pientä lastenlasta, rikastuttavat sitä entisestään. Täysipäiväinen äitinä olo on pikku hiljaa vaihtumassa mummon mukavaan rooliin. Oma aika lisääntyy sitä myöten, kun väki kotona vähenee. Ajelemme taas moottoripyörällä, käymme sauvakävelyllä, kuntosalilla tai hiihtämässä. Vapaaehtoistyöhönkin jää enemmän aikaa. Kirjoittamani kirjan pohjalta olen myös toiminut erilaisissa tilaisuuksissa kouluttajana ja puolisoni kanssa vedämme erilaisia parisuhdekoulutuksia.

Valmistuin lastentarhanopettajaksi 80-luvun alkupuolella, mutta erityisesti kasvatuksesta, koulutuksesta ja psykologiasta kiinnostuneena olen jatkanut opintoja aina viime vuosiin saakka. Opintoviikkoja onkin kertynyt enemmän kuin titteleitä. Valmistuin vuosien kuluessa myös kasvatustieteiden maisteriksi ja toimin jonkin aikaa aikuiskoulutuksen parissa, mutta luokanopettajan pätevyyden kautta palasin juurilleni lasten pariin.

Tulin mukaan Oulun kristillisen koulun kannatusyhdistyksen toimintaan viime vuosikymmenen puolivälissä. Aloitin työt koululla noin kolme vuotta sitten sen perustamisvaiheessa ja jatkan edelleen esi- ja alkuopetuksen parissa.

Kasvatusajatteluni pohjautuu sekä saamaani koulutukseen mutta erityisesti kokemuksiini äitinä sekä muiden lasten kasvattajana. Toivon toimivani niin, että jokainen lapsi voisi kasvaa sellaiseksi persoonaksi kuin Jumala on hänet tarkoittanut. Olen vakuuttunut myös siitä, että jokainen lapsi tarvitsee sekä rakkautta että rajoja.

Olen alkuopetukseen, uskontoon ja musiikkiin erikoistunut luokanopettaja. Valmistuin vuonna 1986 ja toimin Oulun kaupungissa vakinaisessa virassa. Työurastani olen viettänyt kymmenen vuotta Japanissa lähetystyössä yhdessä mieheni Tapion ja kolmen poikamme kanssa. 

Oulun kristillisellä koululla olen työskennellyt sen perustamisesta (2008) lähtien. Nautin työssäni ihmisten kohtaamisesta. Kristillisellä koululla lasten lisäksi ilon aiheena on  tiivis ja hyvä yhteistyö vanhempien kanssa.

Kristillinen kasvatus on sydämenasiani, erityisesti Raamatun opettaminen lapsille. Sitä harrastan myös vapaa-aikanani kesäisin Kellonkartanon leirikeskuksessa lasten ja nuorten leireillä.

Olen teknologiapainotteisesta luokanopettajakoulutuksesta 2005 valmistunut luokanopettaja. Erikoistumisaineeni ovat englanti, erityispedagogiikka ja kuvataide. Olen työskennellyt pari vuotta myös Oulun yliopistolla luokanopettajaopiskelijoiden opinto-ohjaajan tehtävissä. Pidän opettajan työssä päivien vaihtelevuudesta, lasten kanssa touhuamisesta sekä erityisesti käden taitojen opettamisesta.

Olen kotoisin Posiolta. Perheeseeni kuuluu mies ja kaksi alle kouluikäistä poikaa. Tykkään elokuvista, matkustelusta, lukemisesta ja valokuvauksesta. Olen harrastanut lumilautailua, sählyä, kuntosalia ja vesijuoksua. (Viime aikoina tosin vähemmän kuin legoilla, pikkuautoilla ja hiekkalaatikolla leikkimistä.)

Olen löytänyt elämälleni kestävän pohjan Jeesuksesta. Usko on tuonut mukanaan syvän varmuuden siitä, mihin olen matkalla ja että minusta pidetään huolta. Haluaisin välittää tätä luottamusta Jumalaan myös lapsille arjen muuttuvissa tilanteissa.